Sosiaalistamisesta ja oman tahdon kehittymisestä

Nicki on helppo pentu, eli mukava ottaa mukaan kaikkialle, minne koiran kanssa vaan saa mennä. Varovasti on kuitenkin edetty, koska ihan selvästi Nicki esimerkiksi säikkyy meidän tiellä ajavia autoja. Mutta ne ajavatkin tässä kovin lähellä ja kovaa. Vaikka koitin kerran jopa kävellä keskellä tietä, auto vaan ei hidastanut, vaan automaattisesti oletti, että minä hyppään koiran kanssa ojaan... GRRR. No. Onneksi Nicki ei ainakaan vielä pyri niiden perään. Reaktio on ennemminkin sellaista yleistä reuhaamista. Nyt pitäisi saada Nicki reagoimaan rauhallisesti väistämällä esimerkiksi sivulle tai taakse ja pyrkiä jatkamaan kävelyä pysähtymättä.

Tällä hetkellä yritän saada Nickin pelottavissa tilanteissa rauhalliseksi pysähtymällä ja menemällä alas koiran tasolle. Vaikka monet koira-asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että autoihin ei saisi itse reagoida esimerkiksi hihnaa kiristämällä, minusta maalaisjärjen käyttö on sallittu. Jos koira saa vapaasti panikoida joka kerran, kun auto lähestyy, siitä tulee totuttu käyttäytymismalli. Meidän tiellä väistämineen ei ole mahdollista, ja ojaan en suostu hyppimään.

En aio vaatia koiraa normaalilenkillä kulkemaan sivulla tai takana. Minusta koiran pitää saada rauhassa haistella, ja hihnassa saa liikkua melko vapaasti kunhan ei vedä. "Seuraa"- ja "taakse"-käskyt on toki hyvä hallita tilanteissa, joissa joku tulee tiellä vastaan. Nyt näistä arjen käskyistä Nickillä taitaa olla jonkin verran hallinnassa "ei", "istu", "tule" ja "pissalle".

Kaikenlaiseen ihmisten toimintaan siedätyksenä on käyty muutaman kerran Lammalan kaupan edessä istuskelemassa, koska siinä käy jatkuva liikenne... autoja, ihmisiä, polkupyöriä ja mopoja tulee ja menee. Tämä on mennyt erinomaisen hienosti. Nicki pysyy rauhallisena ja katselee. Eli oppii pikkuhiljaa, ettei kaikkeen tarvitse reagoida.

Muita asioita, joihin Nickiä on totutettu:

• porokoira (aikuinen narttu, tuleva lenkkikaveri kylillä)
• porokoira (nuori narttu, innokas leikkikaveri)
• TV-asentaja työkaluineen (mm. pora)
• eri ikäisiä lapsia, miehiä, naisia
• pölynimuri
• ruohonleikkuri
• automaattiovi ja tralli (pitää vielä käydä uudelleen koittamassa)
• Agrimarket
• auton turvavaljaat (autoilu sujuu jo hienosti!)
• yksin autossa odottaminen
• yksin kotiin jääminen
• polkupyörä
• mopo (ääni vielä pelottaa)

Nickiä on nosteltu ja kosketeltu joka paikkaan päivittäin. Erityisesti tassuja ja korvia olen rämplännyt ja saanutkin koskea ihan vapaasti. Tänään sitten ensimmäistä kertaa kynsien leikkaaminen ei enää ollutkaan Nickin mielestä "kivaa", ja jouduin aluksi pitämään tassusta todella tiukasti kiinni, kun Nicki yritti hypätä pois sohvalta ja vain ja ainoastaan nauttia ydinluustaan (tavallisesti Nicki on keskittynyt luuhun ja minä tassuihin). Kynnet kumminkin leikattiin pienen väännön jälkeen ihan sovinnolla ja rauhassa, pakottamatta. Pitänee siis edelleen toteuttaa kynsiprojekti vähintään viikottain, ettei tule ongelmia jatkossa. Voitaisi ehkä hoitaa useamminkin, ja yksi tassu kerrallaan. Nyt tuli leikattua kaikki kynnet, kun nihkeän alun jäkeen onnistui niin mainiosti. Korviin saa edelleen koskea ihan vapaasti, ja Nicki tuntuu jopa tykkävän siitä.

Nicki taitaa kyllä vaistota, että arastelen kynsien leikkuuta. Edellisen perroni kanssa jouduin nimittäin asiasta taistelemaan todella pitkän aikaa, ja usein oli kädet mustelmilla ja itku silmässä. Nekku antoi kyllä pentuna leikata kynnet normaalisti, mutta oman tahdon kehityttyä vastusteli kaikkea mahdollista "kajoamista" todella aggressiivisesti. Vei melkein pari vuotta, ennen kuin tässä kynsiasiassa oli saavutettu yhteisymmärrys, ja Nekku jopa joskus tarjosi itse tassunsa pedikyyriin. Mutta se ei kyllä muutenkaan pentuna nauttinut koskettelusta, silittämisesti tai ihmisen läheisyydestä. Korvakarvoja ei voinut lainkaan nyppiä; poistin ne sairaanhoitajan "bänksejä" käyttäen pari kertaa vuodessa, kun olivat silleen sopivasti nypättävässä paakussa. Oman tiensä kulkija oli. Ja kodinvaihtaja siitä sitten valitettavasti tuli.