Pennun sosiaalistamisesta

Tänään on Taalintehtaalla Baltic Jazz; ihmisiä, koiria, hälinää ja vilinää. Joskus ennen (eli silloin ensimmäisen koirani kanssa, kun vielä tutkin netistä kaikki mahdolliset koirasivut ja luin kaikki mahdolliset koulutusoppaat) olisin ajatellut, että siinäpä loistava tilaisuus pennun sosiaalistamiseen. Mutta enpä ajattele enää. Minusta ennen pennun totuttamista uusiin tilanteisiin lauman marssijärjestyksen pitää olla kristallinkirkas. Toisin sanoen pennun on voitava luottaa siihen, että vaikka taivas putoaisi niskaan, emäntä/isäntä (johtaja) hallitsee tilanteen. Lisäksi on turha altistaa kokematonta pentua liian monille hankalasti käsiteltäville asioille ja tapahtumille yhtä aikaa. Liian rankka ja varhainen "sosiaalistaminen" voi myöhemmin kostautua arkuutena.

Kasvatusoppaiden mukaan pentu tulisi jo pienenä totuttaa kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin: ihmisiin, eläimiin ja ihmismassoihin, kulkuvälineisiin ja ihmisten apuvälineisiin, ääniin ja hajuihin, ja, ja, ja ....lista on loputon ja uuvuttava.

 

Nickin kohdalla sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että pentu osallistuu meidän normaaliin elämään. Silloin tällöin meillä käy lapsia, remonttimiehiä, lasten vanhempia, miehiä ja naisia.. autoja ajaa aika kovaa ohi aidan takana...  joku auto ajaa meidän pihaan... me käydään naapurissa... ajetaan kylille kauppaan... Nicki tulee mukaan ostamaan maaleja Agrimarketista... odotellaan S-marketin parkkipaikalla, kun Aino ostaa jäätelöä... Kaikissa näissä tilanteissa pentu huomaa, että jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu, mutta tyytyy sitten jatkamaan omia puuhiaan. Eli huomaa jo ensimmäisestä kerrasta, ettei tilanteessa ole mitään sellaista, joka vaatisi toimenpiteitä. Kun kukaan muukaan ei näytä mitenkään hötkyilevän... Ja uudet asiat kohdataan sitä mukaa, kun ne eteen tulevat.

Kaiken tämän tavoitteena on kasvattaa rohkea, hyvähermoinen koira, joka hallitsee itsensä uusissakin
tilanteissa. Aika näyttää, olenko ollut oikeilla jäljillä näiden ajatusteni kanssa ja toiminut tärkeänä pentuaikana parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakin tämä tuntuu minusta hyvältä, ja Nicki vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta. Juuri sellaiselta pennulta, jota olen koko ikäni toivonut.