Nicki haluaa osallistua. Se on aina siellä missä tapahtuu, kumminkaan hakematta nimenomaisesti huomiota. Olen yrittänyt pikkuhiljaa leikellä pihaamme reunustavaa ikivanhaa syreeniaitaa, jotta se vähän tuuhentuisi ja tuottaisi kukkia muuallakin kuin taivasta hipovissa huitulalatvoissa. Nicki on kärsivällisesti ollut mukana kun leikkelen paksuista kaadetuista rungoista pieniä oksia
Tässä joitakin positiivisia huomioita, mitä nyt 12-viikoiseta pennusta voi sanoa.
Nicki on:
- Rohkea: kun kastelukannu kaatuu kun sitä rämplää, Nicki pakenee vähän kaummaksi mutta menee sitten tutkimaan kannua tarkemmin.
- Itsenäinen: jos sille antaa jonkun lelun, se osaa leikkiä itsekseen ja keksii esineistä ihan uusia ominaisuuksia.
- Kärsivällinen: jos ulkoa löytyy mielenkiintoinen jälki, se seuraa sitä pitkään
- Sosiaalinen: se hakeutuu ihmisten seuraan ja osaa rentoutua sekä nauttii kosketuksesta

Ja sitten se yrittää kiskoa lapsia sukista mukaansa leikkiin, hyppii vasten paljaita sääriä, pissii vähän minne sattuu, jemmaa lempiluutaan talon perustuksiin, menee pesuvatiin lotraamaan ja sen jälkeen kaivelemaan kuoppia pihamaalle, jolloin valkoisista sukista tuleekin harmaat... Eli ihan normipentu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti