Vai sittenkin terapiakoira?

Käytiin eilen Norjasta saarivierailulle tuleen Anne-ystäväni luona istumassa iltaa ja syömässä. Annella oli mukana miehensä Ken ja lapsista Lasse ja Hedda. Nicki vei kaikkien sydämen; jokaista se kävi tervehtimässä häntä vipottaen ja sitten telmi pihalla omissa pentupuuhissaan ja lopuksi nukkui ruokapöydän alla tyytyväisenä tuhisten jalkojeni vieressä.

Annen isä ei enää pärjännyt kotona ja on nyt hoitokodissa. "Pappara" on aina rakastanut kaikenlaisia eläimiä, ja Anne pyysi, saisiko viedä Nickin pyörätuolissa istuvaa isäänsä tervehtimään. Totta kai saa! Voisihan Nicki  tuoda iloa muidenkin kuin oman perheen elämään.