Eilen oli pitkästä aikaa taas Ainolla kaveri kylässä. Vaikka Nicki onkin ollut riehakas varsinkin lasten kanssa, ajattelin, rauhoittumiseen riittää, kun lapsi ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kyllä se hyppiminen sitten aikanaan loppuu. Väärin! Nicki oli Ronjan kimpussa kuin riivattu: kynsi ja raapi, hyppi ja reuhtoi. Kun tytöt istuivat ruokapöytään, Nicki rynni Ronjan tukkaan kiinni, ja taisi siinä tuppo huiksiakin irrota. Koira oli kuin villipeto. Yritin pitää sitä aloillaan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Kun koira sitten taas kerran rynnisti Ronjaa kohti, minulta tuli vaistomaisesti paha karjaisu ja tartuin Nickiä niskanahasta kiinni ja painoin maahan. Makasin sitten sen vieressä lattialla kunnes tytöt olivat syöneet ja menneet portin taakse toiseen huoneeseen. En koskaan aiemmin ole käyttänyt koiraan fyysistä voimaa, ja ihan selvästi se oli tästä todella hämmentynyt. Seuraavaksi aion pitää Nickin valjaissa ja hihnassa, kun meille joku tulee. Pääsee sitten irti, kun on rauhallinen.
En usko, että toiminnastani oli mitään hyötyä. Pikemminkin päin vastoin. Kuin kostoksi Nicki teki myöhemmin illalla pissan ja neljä kakkaläjää eteiseen. Kakat oli myös tallottu. Ja aamulla minua odotti taas kerran se näky, jonka olin jo toivonut voivani unohtaa. Kaksi isoa lammikkoa ja iso kakkakasa. (syvä huokaus)
Ronjan isä sai haukut tullessaan tyttöä hakemaan. Ja ihmisistä tyhjän talon oven avannut tavarantoimittaja oli kuulemma myös vastaanotettu jonkinmoisella vahtireaktiolla. Taitaa meidän tytöllä kohta alkaa murkkuikä... Olen aloittanut treenaamisen jo tänään. Nukuttiin aamulla Nickin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä sohvalla vierekkäin melkein puoleen päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti