Siisteyskasvatusta ja muuta treeniä

Nicki on kohta viiden kuukauden ikäinen eikä vieläkään ole sisäsiisti. Nicki osasi kyllä tehdä tarpeensa sanomalehdelle meille tullessaan, mutta olin jostain lukenut, että lehdistä pitäisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti eroon. No, seuraavaksi Nicki teki sitten tarpeensa lattialle. En torunut, korjasin vaan jäljet rauhallisesti. Ulos Nicki pääsi kahden tunnin välein ja ulos pissimisestä sai aina herkun ja kehut. Eli kaikkien ohjesääntöjen mukaan mentiin. Ja silti Nickille eteinen oli vessa.

Kokeilin Nickin sulkemista olohuoneeseen (=nukkumapaikkaan eli pesään), kun lähdin kylille asioita hoitamaan. Tämä toimi kyllä. Mutta esteiden pönkkääminen oviaukkoon tuntui naurettavalta silloin, kun olin itse kotona - ja Nicki onnistui jossain välissä AINA hipsimään salaa eteiseen (huokaus). Ulkonakin se usein pyrki tekemään tarpeensa katseilta suojassa. Itseäni säästääkseni jätin ulko-oven auki, kun menin yläkertaan tekemään töitä. Nicki kävi ulkona pissalla. Eli nähtävästi Nicki ei osaa pyytää ulos. Eikä sille ole iskostunut tarpeeksi vahvasti päähän, että sisälle ei tarpeita tehdä.

Jonkin aikaa Nicki oli sentään kakkinut ulos, mutta kun eteisestä sitten viime viikolla alkoi löytyä tallottuja kakkakasoja, oli kärsivällisyys koetteilla. Enkä suoraan sanoen enää tiennyt, mitä voisin tehdä toisin. Sitten luin netistä vielä yhden vihjeen. Joku kirjoitti, ettei koira mielellään tee tarpeitaan paikkaan, jossa se syö (tuon nukkumapaikkajutun olin siis jo käytännön syistä hylännyt). Ei muuta kuin ruoka- ja juomakippo eteiseen. Toimi! Paitsi että nyt lammikko löytyi eteisen sijaan keittiöstä... Eilen laitoin ruokakippoja sekä eteiseen että keittiöön ja pidin ne paikoillaan tyhjinäkin. Menin koiran kanssa lenkille kolmen tunnin välein. Ei tullut sisälle lammikoita eikä haisulikasoja. Käytin Nickin ulkona vielä puolen yön aikaan, ja tänä aamuna seitsemältä lattiat oli edelleen puhtaat! Jospa nyt näillä keinoin onnistuisi.

Ttreeneissä ollaan käyty säännöllisesti, mutta vähän omanlaisella tavalla. Palveluskoirapuolella osallistutaan koulutustuokioon ihan täysillä, mutta se kestääkin vaan kymmenisen minuuttia/pentu. Näyttely/kehätreeneissä istuskeltiin vähän sivussa ja käytiin pyörähtämässä pieni lenkki vartin välein. Minusta perropentua ei voi vaatia olemaan kokonaista tuntia hihnassa paikoillaan. Tilaisuuden mittaan Nicki sai tervehtiä muutamia ihmisiä ja lopuksi muutamia koiriakin hihnassa niin, että ne ottivat nätisti kontaktia, ja sitten lähdettiin molemmat koirakot omille teille ennen kuin "leikkimoodi" iski päälle. Kun koirat kun nyt kumminkin olivat kytkettyinä. Minusta on tärkeää, että Nicki oppii, ettei aina tarvitse tervehtiä koiria ja ihmisiä, ja sen voi tehdä myös rauhallisesti. Pentutreffeillä oli vähän sama juttu. Pidetiin muihin sellaista etäisyyttä, että Nickin oli helppoa istua ja ottaa minuun katsekontaktia ja käytiin välillä kentän laidalla hajuja tutkimassa. Uudet herkut oli mahtavia (Petpostin kautta tilattu Natural Menu), ja syötin niitä Nickille koko taskullisen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hyvin iskostui kehotus "täällä" (=katso tänne) ja tuli maukas iltaruoka ajoissa. Jos olisin antanut ruuan vasta treenien jälkeen, olisi aamulla eteisessä voinut odottaa iso haiseva ylläri.

Nickin kanssa liikkuessa on omat haasteensa se kun on selainen sosiaalinen elosalama. Rauhottuu kyllä tuosta pikkuhiljaa. Treeneissä Nickin ikäinen labradoodeli istuu paikoillaan koko tunnin ihan itsekseen ilman erillistä käskyä tai kouluttamista. Eihän se ole millään tavalla palkitsevaa. Täytyy olla haasteita. Myös koiralle omistajan miellyttäminen uusien asioiden oppimisen kautta on palkitsevaa. Se, kun koira kääntyy katsomaan silmiin ikään kuin kysyäkseen, että "hei, mitäs nyt tehdään?" Ja saa sitten käskyn (tule, istu, ota, anna, irti, taakse, maahan, ohi mennään, vieressä, mene vaan...) ja sen noudattamisesta palkan. En haluaisi sohvaperunaa. Parasta on koira, joka innostuu asioista, mutta osaa myös tarvittaessa rauhoittua. Tiukkaa kuria vaativa, mutta arjessa toimiva. Koira, jonka toiminta on ennakoitavissa ja arvattavissa. Joka ei ole vihainen eikä aggressiivinen. Joka vahtii, mutta lopettaa haukun käskystä. Joka on ihana ja empaattinen, pehmeä halinalle. Haastava, mutta palkitseva. Sellainen on Nicki-pentunen, josta vielä kasvaa vaikka mitä!

Tuleva teini koettelee

Eilen oli pitkästä aikaa taas Ainolla kaveri kylässä. Vaikka Nicki onkin ollut riehakas varsinkin lasten kanssa, ajattelin, rauhoittumiseen riittää, kun lapsi ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kyllä se hyppiminen sitten aikanaan loppuu. Väärin! Nicki oli Ronjan kimpussa kuin riivattu: kynsi ja raapi, hyppi ja reuhtoi. Kun tytöt istuivat ruokapöytään, Nicki rynni Ronjan tukkaan kiinni, ja taisi siinä tuppo huiksiakin irrota. Koira oli kuin villipeto. Yritin pitää sitä aloillaan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Kun koira sitten taas kerran rynnisti Ronjaa kohti, minulta tuli vaistomaisesti paha karjaisu ja tartuin Nickiä niskanahasta kiinni ja painoin maahan. Makasin sitten sen vieressä lattialla kunnes tytöt olivat syöneet ja menneet portin taakse toiseen huoneeseen. En koskaan aiemmin ole käyttänyt koiraan fyysistä voimaa, ja ihan selvästi se oli tästä todella hämmentynyt. Seuraavaksi aion pitää Nickin valjaissa ja hihnassa, kun meille joku tulee. Pääsee sitten irti, kun on rauhallinen.

En usko, että toiminnastani oli mitään hyötyä. Pikemminkin päin vastoin. Kuin kostoksi Nicki teki myöhemmin illalla pissan ja neljä kakkaläjää eteiseen. Kakat oli myös tallottu. Ja aamulla minua odotti taas kerran se näky, jonka olin jo toivonut voivani unohtaa. Kaksi isoa lammikkoa ja iso kakkakasa. (syvä huokaus)

Ronjan isä sai haukut tullessaan tyttöä hakemaan. Ja ihmisistä tyhjän talon oven avannut tavarantoimittaja oli kuulemma myös vastaanotettu jonkinmoisella vahtireaktiolla. Taitaa meidän tytöllä kohta alkaa murkkuikä... Olen aloittanut treenaamisen jo tänään. Nukuttiin aamulla Nickin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä sohvalla vierekkäin melkein puoleen päivään.

Treenaus alkaa

No niin. Nyt on sitten aloitettu kevyt tokoharjoittelu Salon palveluskoiraharrastajissa. Kouluttajana osaava ja tarkkasilmäinen Tuija, dobermanniekspertti. Meitä on ryhmässä vain viisi koirakkoa, ja jokainen saa ykstyisopetusta muiden odottaessa autossa. Luulin, että Nickiä olisi vaikea saada innostumaan, se kun on täällä kotioloissa niin rauhallinen, mutta pihkat... maahanmenokin oli ihan PLÄTS, eli suoraan liikkeestä tantereeseen ja vauhdilla! Selvästi Nicki myös nauttii näistä koulutustuokioista. Ehkä

Kotona ei olla vielä paljonkaan varsinaisesti treenattu. Ihan normaalijuttuja tehdään, eli Nicki istuu, odottaa ja menee vasta luvan saatuaan syömään, ei saa häslätä, kun ihminen syö (murahdan kevyesti pois) ja muita arkielämän asioita. Jonkin verran ollaan tehty seisomista ja eteen istumista, kun kylillä  näköpiiriin on ilmaantunut joku häiriötekijä, kuten toinen koira. Kemiön keskustassa treenailee tällä hetkellä paljon avustajakoirakoulutettavia. Tämä on sikäli mainiota, että  Nicki saa esimerkkiä siitä, miten tyylikkäästi ihmisten ilmoilla voi toimia!

Turkistaan kuoriutunut koira
nauttii syysauringosta

Käytiin viikko sitten Sinin luona lainaamassa ruokaa, parturissa, pedikyyrissä ja anaalirauhasten tyhjennyksessä. Hienoa, kun kasvattajalta saa tällaista kokonaisvaltaista palvelua... Anaalirauhaset näyttäisivät välillä tyhjentyvän normaalisti, välillä taas koira vetää takamustaan. Odottelen nyt vielä, ennen kuin puutun asiaan, kun tukossa ne tiehyet eivät kumminkaan enää ole. Pennuilla anaalirauhasvaivat ovat ilmeisesti melko harvinaisia.