Nickin aamutoimet

Kuvat puhukoot puolestaan:

Nicki on poissa kotoa

Nicki oli kolme yötä kerrostalossa "kaupunkilomalla" Taalintehtaalla, kun itse oltiin Helsingissä. Ensimmäinen vuorokausi oli ollut ihan kamala; pentu oli vaan pörrännyt ja säntäillyt ympäriinsä, eksyksissä ihan ollut raukka. Sitten tilanne oli tasaantunut ja loppujen lopuksi kaikki oli mennyt todella hienosti.

Olivat olleet paljon ulkona. Ajelleet hissillä, käynneet torilla, uimassa, tulevien avustajakoirien kanssa peuhaamassa - ja mummojen ja pappojen lällyteltävänä. Alueella asuu paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat olleet ihan myytyjä. Kaikille Nicki oli ollut ystävällinen, kaikki olivat sitä halunneet paijata. ”Hoitotäti” Minea kertoi vanhasta yli 100-kiloisesta papparaisesta, jonka ei koskaan ole nähnyt kävelevän. Kun pappa oli nähnyt Nickin, hän oli noussut penkiltä ja lähtenyt tulemaan kohti kädet ojossa "Voi sentään, voi sentään, cockerspanieli! Meillä oli lapsena cockerspanieli, ja kyllä minä sitä rakastin!" Minea ei ollut raaskinut korjata papan käsitystä koiran rodusta, vaan oli antanut hänen nauttia Nickin seurasta ja omista muistoistaan.

Mahtaisiko Nicki iän karttuessa seurata isoäitinsä Ebban jalanjälkiä terapiakoirana tai kulkea isänsä, kaverikoira Petron askelissa? Ihanaa! Nyt minulla on saarella ainakin yksi luotettava hoitopaikka. Kiitos Minea ja Siiri!